Migreeni on osittain perinnöllistä ja sen uskotaan johtuvan aivorungon hermotumakkeiden häiriöstä. Myös aivoverenkierron muutosten ja siellä tapahtuvan tulehduksen uskotaan vaikuttavan migreenin aikana ilmenevään kipuun ja sen kroonistumiseen. Oireita saattaa esiintyä jo lapsena ja se on yleisempää naisilla, kuin miehillä. Sille on tyypillistä toistuva, kohtauksittainen ja sykkivä toispuoleinen pääkipu, jonka yhteydessä saattaa esiintyä näkö- ja puhehäiriöitä (auroja), huimausta, pahoinvointia, ripulia sekä palelua ja väsymystä.

Migreeni jaetaan diagnostisesti auralliseen tai aurattomaan migreeniin, mutta oireet voivat olla hyvin yksilöllisiä. Migreenin oireet voivat alkaa milloin vain, mutta niitä provosoi stressi (76%:lla migreeniä sairastavista), hormonitasapainon vaihtelut (esim. naisilla kuukautiset), alhainen verensokeri (50%:lla migreeniä sairastavista) sekä toisinaan alkoholi ja voimakkaat värit, valot, maut ja hajut. Oireita helpottaa kipulääkitys (parasetamoli, tulehduskipulääkkeet tai triptaani-lääkitys), viileä, pimeä ja hiljainen ympäristö, lepo ja nukkuminen sekä provosoivien tekijöiden välttäminen. Yleensä migreeni oireilee jo päivää ennen varsinaista kohtausta, mikä saattaa näkyä haukotteluna, makeanhimona, väsymyksenä ja mielialan muutoksina. Tämä auttaa ennakoimaan migreenikohtauksen tulemisen, jolloin lääkitys on mahdollista aloittaa oikeaan aikaan. Jos migreeniä esiintyy kuukaudessa 4 kertaa tai useammin, voidaan käyttää jatkuvaa eli estävää lääkitystä.

Tällä hetkellä migreenin ensisijainen hoitomuoto on lääkitys, joka tulisi aloittaa ajoissa, jotta aivokalvojen verisuonet eivät pääse herkistymään kivulle ja siten heikentämään migreenilääkityksen tehoa. Tämän takia myös migreenin erottaminen jännityspäänsärystä on tärkeää, jotta oikeanlainen hoito voidaan aloittaa ajoissa. Tämä on toisinaan vaikeaa, sillä oireet voivat olla hyvin samankaltaisia.

Migreenin osteopaattinen hoito

Migreenin osteopaattisessa hoidossa käsiteltävät alueet ovat suurelta osin samoja, kuin jännityspäänsäryssä, mutta hoidon intentio ja tarkoitus saattavat keskittyä enemmän aivoverenkierron, aivokalvojen sekä hermoston toiminnan vapauttamiseen. Kaularangan ja kylkiluiden toimintahäiriöt sekä kallon ja niskan alueen lihasjännitykset saattavat vaikuttaa pään alueen sympaattiseen hermotukseen, kuten aivoverenkierron ja aivokalvojen hermotukseen sekä kasvojen ja niskan verenkierron hermotukseen. Kaulan alueen lihaskireydet ja ylimpien kylkiluiden toimintahäiriöt voivat vaikuttaa heikentävästi päänsisäiseen verenkiertoon ja johtaa esimerkiksi heikon laskimoverenkierron aiheuttaman turvotuksen myötä vahvasti hermotettujen verisuonien venymiseen ja sitä kautta kivun kokemiseen. Kallon läpi kulkevien verisuonten yhteydessä kulkee myös paljon muita rakenteita, kuten aivohermoja (esim. 5. aivohermo, n. trigeminus), joihin verisuonten laajeneminen voi aiheuttaa kompressiota tai heikentää niiden verenkiertoa ja johtaa monimuotoisiin kipukokemuksiin ja oireisiin (esim. pahoinvointi). Jotkut kliinikot uskovatkin, että migreenioireisiin saattaa liittyä 10. aivohermon, vagus-hermon toimintahäiriöt, jotka selittäisivät migreeniin liittyvät maha-suolikanavan oireet.

Varaa aika