Olkapäävaivat ovat alaselkäkivun jälkeen yleisimpiä tuki- ja liikuntaelimistön kiputiloja, joita hoidetaan konservatiivisen hoidon lisäksi myös leikkaamalla. Olkapääalueen vaivat ovat yleensä paikallista kivun tunnetta, mikä on pääsääntöisesti lihas- tai jänneperäistä. Yleisin olkapään sairaus on kiertäjäkalvosinoireyhtymä, jonka oireilu johtuu olkanivelen väljyydestä (nuoret), ahtaudesta (keski-ikäiset) tai lihaksen/jänteen osittaisesta tai täydellisestä repeämästä (yli 50-vuotiaat). Näistä tavanomaisin on olkapään ahtaus/pinnetila (impingement), josta kärsii noin 44–65% olkapääkipua potevista. Kiertäjäkalvosimen jännevaivan tyypillinen oire on levossa, rasituksessa tai molemmissa tuntuva kipu, joka paikantuu olkapään tai olkavarren yläosan etu- tai ulkosyrjän alueelle. Lepokipu ilmenee etenkin öisin häiriten unta ja rasituskipu vaakatason yläpuolisissa liikkeissä. Repeämään liittyviä oireita ovat lisäksi aktiivisen liikelaajuuden jäykkyys, rajoittuminen, mahdolliset krepitaatioäänet sekä lihasvoiman heikkeneminen.

Toisinaan paikallinen kipu voi johtua myös hartiakaaren nivelien kulumasta ja tulehduksesta tai olkapääalueen paikallisesta hermopinteestä. Paikallisen oireilun lisäksi olkapääalueella voi tuntua myös säteilevää, pistelevää, puuduttavaa tai jomottavaa oireilua, mikä voi kertoa verenkierto-, hermo- tai sisäelinperäisestä vaivasta. Olkapäävaivojen määrä kasvaa yleensä iän myötä, kun kudosten rakenteet muuttuvat ja oireilua esiintyy eniten hallitsevan käden olkapäässä. Iän tuomien muutosten lisäksi olkapää voi oireilla harrastuksissa tai töissä toistuvien yliolanliikkeiden ja/tai staattisen rasituksen myötä. Myös erinäiset traumat, kuten kaatumiset ja ylirasitustilat saattavat aiheuttaa olkapään kipeytymisen.

IMG_4035

Olkapään ahtautumisen/pinnetilan ensisijainen hoito on yleensä konservatiivista, mutta oireiden kroonistuminen, äkillinen pahentuminen (esim. repeämä) tai lääkkeiden ja konservatiivisen hoidon riittämättömyys saattavat johtaa leikkaushoitoon. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ahtautuneen olkapään konservatiivisella ja kirurgisella hoidolla ei ole 2,5 vuoden seurannassa hoitovasteellisia eroja potilaan subjektiivisessa ja objektiivisessa toimintakyvyssä. Sama tulos on todistettu myös viiden vuoden seurannassa, joten olkapään operointi impingement- oireyhtymän hoidossa ei välttämättä ole kustannustehokas hoitokeino vaikka siitä apua olisikin. Myös ennen leikkausta suoritetun olkapään terapeuttisen harjoittelun ja siihen yhdistetyn manuaalisen käsittelyn on tutkittu vähentävän leikkauksen jälkeistä kipua vaikka harjoittelujakso olisi vain 3-8 viikkoa. Joissakin tapauksissa leikkausta ei ole tarvinnut suorittaa lainkaan.

Osteopaattinen olkapäävaivan tutkiminen sisältää yleensä olkapään, rangan ja kylkiluiden aktiivisia ja passiivisia liiketestauksia, hartiakaaren toiminnan observointia, kliinisiä jännetestauksia (esim. lihasvoima) sekä jänteiden, lihasten ja ligamenttien palpointia. Biomekaanisen tutkimisen lisäksi tehdään tarvittaessa erotusdiagnostisia testejä, jotta voidaan sulkea pois mahdolliset neurologiset- ja vaskulaariset pinteet tai vauriot (esim. välilevyn pullistuma, hermojuuren puristus, fasettinivelen tulehdus tai kaulavaltimon ahtautuma). Myös sisäelinten tutkiminen käsin tunnustelemalla on mahdollista, jos oireet niin johdattelevat. Osteopaattisen hoidon tavoitteena on pyrkiä estämään oireiden kroonistuminen, mikä pitää sisällään mm. kivun ja toimintakyvyn hoitamisen, terapeuttiset harjoitteet sekä asiakkaan informoimisen omasta tilastaan. Hoidon kohteena ovat yleensä olkapään ja hartiakaaren toimintakyvyn parantaminen vähentämällä lihas- ja kalvokireyksiä, rinta- ja kaularangan liikkuvuuden optimoiminen, kylkiluiden toimintahäiriöiden vähentäminen sekä muiden kehoa kuormittavien tekijöiden, kuten stressin helpottaminen. Tarvittaessa osteopaatti ohjaa hartiakaaren ja rangan toimintaa edistäviä terapeuttisia harjoitteita, kuten lapaluun asennon kontrolliharjoitteita sekä rangan liikkuvuusharjoitteita, joiden on tutkittu vaikuttavan olkapääalueen toimintaan ja kipuiluun. Osteopaattisella hoidolla pystytään myös vähentämään mahdollisen leikkauksen jälkeistä kipua sekä lisäämään olkapään kivutonta liikelaajuutta ja siten parantamaan koko olkapään ja hartiakaaren toimintakykyä.

Lähteet

Syri, Mauri – Ulmanen, Henri 2015. Osteopaattisen hoidon vaikutus impingement- ja rotator cuff- oireyhtymien postoperatiiviseen kipuun ja toimintakykyyn. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/91698

Vuorenmaa, Mirja – Häkkinen, Arja – Paloneva, Juha – Kiviranta, Ilkka – Kautiainen, Hannu – Oikari, Marjo – Ylinen, Jari 2011. Preoperatiivinen fysioterapia ja olkapään pinnetilan leikkauksesta toipuminen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2011;127(9):935-4.